sunnuntai, 6. maaliskuu 2016

Kun ei ole kunnossa

Mieli mustuu mustumistaan. Virun vuoteella vuorokaudenajasta välittämättä. Ruumiini ravinnon runsaudessa riutuu. Puhti puuttu, pysty ei puntile. En ole kunnossa. En ole oma itteni. Keho tuntuu toisen omalta. Ajatukset tuntuu toisen omalta. Ei ole hyvä olla mie. Tuntuu pahalta, ku ei tunnista itseään. Kun ei tunne oloaan omaksi.

Olen sairas.

Paraneminen alkaa siitä, kun myöntää itselleen ongelmansa. Eikö niin.... 

Pahinta on kun ei tiijä koska olo on ohi. Koska nauran jälleen? Milloin energia vie eteenpäin tai positiivinen ajatus pilkottaa? Rakastanko vielä puntin nostoa? Kirmaanko kevväällä kohti kesälaitumia? Vai loppuuko tämä? Nousenko ylös? 

Toivon, että ongelman myöntäminen, kohtaaminen,  on avain tervehtymiseen. Avain kohti vahvempaa itseään. On pysähdyttävä. On kohdattava. Kohdattava perfektionistinen suorittaja, itsekriittisyyden ja itsensä rankaisevuuden mausteilla höystettynä sekä määrätietoisuuden ja jääräpäisyyden pedillä.

torstai, 3. maaliskuu 2016

Kun on kiire elää

Kaltoin kohtelemme itseämme. Toiset rääkkää ruumistaan ravinnon puutteella toiset määrättömällä mättämisellä. Toiset pahoinpitelevät kehoaan tai sallivat toisen turmella tyyssijaansa. Toiset, niin kuin miekin, unohdamme olemassa olomme. Turmelemme, kaltoin kohtelemme ja unohdamme itsemme. Ja herääkö kukaan sisimmän huudolle? 

Mie en, sillä olen kuuro. Kuuroutunut kehoni kukkuu-huudoille. Olen suorittanut elämääni teinistä asti, loppunut, höllännyt ja jälleen suorittanut, uupunut, höllännyt ja suorittanut. Kun on kiire elää. On saavutettava mahdollisimman paljon, mahdollisimmän nopeasti, mahdollisimman suuria unelmia. Suorituskeskeinen elämäntyylini tyhjensi takkini - taas. Jälleen olen uupumuksen ulottuvuudessa. Kun elmänänilo hiipui. Voimavaroista tuli pitäisi. Eläminen mustui negatiivisuuteen.

Heräsin. Kun kampean itseni kompurointini jälkheen jaloilleni en halua enhään elämäniloni hukkuvan. En halua voimavarojeni olevan pakko tai elämän vajoavan loputtomaan yöhön. Haluan kuulla. Kuunnella. Oppia kuuntelemaan mitä mieli mutisee, keho kuiskaa. Kuunnella mitä tyyssija tarvitsee. Mille sydän sykkii.

  • Korpienkeli tutuksi

    Hellou!

    Olen Torniojoen luonnonkasvatti kasvtati, joka rakkauen roihahduksen myötä on muuttanut Länsi-Lapin helmoihin.

    Elämäni tukipilarit rakentuu ystävistä, rakkaista läheisistä sekä liikunnasta, jotka ovat elämäni voimavarat - elämän suola.

    Blogini ajatus on kertoa perfektionistisen suorittajan matkasta kohti rennompaa elmää, jossa kuuntelen kehoani - sen tarpeita.

  • Viimeisimmät artikkelit

  • Tunnistepilvi / aakkosellinen lista